Mitä enemmän luen, sitä enemmän huokailen: Voi kunpa tämä pänttääminen ei osoittautuisi turhaksi. Sillä kukapa haluaisi lukea valtavat määrät tietoa, omistaa sille kokonaisen vuoden, ja todeta lopuksi, ettei saanutkaan sitä, mitä lähti hakemaan.
Vielä kuukausi sitten lääketieteellinen oli vain haave, kauan kauan sitten kuopattu haave. Mutta nyt se on jotain, mitä tosissani tavoittelen ja pelkään, mitä tapahtuu, jos epäonnistun. Niin paljon alamäkeä ja ylämäkeä mahtuu yhteen pieneen päätökseen, ja vauhti vaan kiihtyy, mitä lähemmäs joulua, uuttavuotta ja kevättä kuljetaan.
Pitää keksiä jotain korvaavaa lääketieteellisen rinnalle. Mikään opiskelu ei ole turhaa. Tästä voi avautua muitakin ovia, jos se ensimmäinen syystä tai toisesta pysyy kiinni.
Mutta
eipäs unohdeta, minulla on mahdollisuus, tämä on mahdollista! Tsempillä eteenpäin.
Tässä vielä linkkejä pariin YouTube-videoon, joiden parissa hohotin, kun kemiallisten sidosten pänttääminen alkoi korventaa korvien väliä:
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.