Minun piti lukea kemiaa heinä-elokuussa syksyn yo-kirjoituksia varten, mutta elämässä tuli eteen muuta, joka väsytti, ja päätin luopua arvosanan korotuksesta. Relaaminen tuntui ja tuntuu edelleen paremmalta idealta.

Tällä hetkellä en tiedä, mitä aion tämän projektin kanssa. Päätettyäni luopua kirjoituksista olen alkanut taas hengittää vapaammin. Olen kiikkunut kiikkerällä laudalla, jossitellut entä jos ja ollut suurimman osan ajasta 99% varma, etten ala tähän urakkaan enää. Olen kyseenalaistanut motiivejani rankalla kädellä ja välillä jopa hävennyt itseäni.

Toisaalta,
olen ollut itsestäni myös ylpeä.

Ajatukset saanevat lopullisen muotonsa syksyn kuluessa. Jaksanko tarttua kirjoihin vai en. Siitähän se loppujen lopuksi on kiinni.