Työ- ja säiliömuisti tulivat joulukuussa ihan konkreettiseksikin tutuiksi, kun en tahtonut enää muistaa mitään ylimääräistä, esimerkiksi esikoisen pikkujouluja päiväkodissa. Otin tämän merkkinä siitä, että hyvin on tullut luettua. Kun tarpeeksi yhtä asiaa jankkaa, ei sinne pääkoppaan muuta enää mahdukaan.

Vaikka lukutahti on hidastunut, olen nauttinut opiskelusta enemmän. Samalla olen rohkaistunut ottamaan itselleni vapaa-aikaa muussakin kuin koulun ja lukemisen muodossa. Voisi kai sanoa, että asiat ovat tällä hetkellä aika hyvin tasapainossa.

Pieni peikko taustalla kuitenkin pelottelee, ja se peikko on kemian ainereaali. Jollain ilveellä pitäisi taas tarttua kemian kirjoihin, mikä on aika luotaantyöntävä ajatus, sillä syksyllähän mä just kahlasin ne läpi! Täytyy kyllä sanoa, että paljon on niistä ajoista ehtinyt unohtua. On kuin aloittaisin kemian luvut kokonaan alusta. Miten saada asiat pysymään päässä tietyn ajan, edes sen pari kuukautta? Ongelma koskettaa varmaan muitakin, joilla on suuri pääsykoeponnistus keväällä edessä. Mitä lähemmäs pääsykoetta päästään, sitä mahdottomammalta siinä onnistuminen alkaa tuntua. Onko minusta tähän?

Joulun alla aloin askarrella itselleni omia anatomy cardseja. Jotkut ovat ehkä törmänneet vastaaviin kirja- tai nettikaupoissa. Kyseessä on siis pienet pelikorttien tapaiset, joissa on kuvia ja faktaa lihaksista luustoon, elimistöistä elimiin ja kudoksista soluihinkin jopa. Näitä kortteja on ihan kiva pläräillä silloin, kun on tovi aikaa lukea pieni tietoisku ravintoaineiden imeytymisestä tai hermoimpulssin kulusta elimistössä.

Pläräilemisiin!

PS. Sain ydinfysiikan kurssikokeesta ysin. Olen ihan tyytyväinen.