Kävin edellisenä päivänä ennen hotelliin kirjautumista tutustumassa kampukseen ja etsimässä pääsykoesalini. Sää oli lämmin, aurinkoinen ja voikukat kukkivat vihreillä rinteillä. Saliakaan ei kauan tarvinnut etsiä. Fiilistelin tunnelmaa ulkosalla, hörpin kaakaokahvia ja annoin ajatusteni levätä. Testasin myös juna-aseman säilytyslokeroita ja päätin jättää reppuni sinne kokeen ajaksi. Kaikki tuntui jotenkin selvältä. Loppuillan sompailin keskustassa ja kertasin keveästi. Nukkumaan käydessä olo oli ihmeellisen rauhallinen. Olin niin tyyni, että melkein halusin nipistää itseäni.

Aamulla tyyneys oli edelleen vallitseva olotila. Aloin jo huolestua, etten saa jännityksen puuttuessa minkäänlaista adrenaliinipiikkiä ja paras terä jää suorituksesta pois. Edes vatsa ei ollut sekaisin, vaikka se sitä tällaisissa tilanteissa tavallisesti on. Aamupala kyllä pikkuisen tökki, että ehkä jännitys sitten kulminoitui minulla pariin ruisleipään ja pahanmakuiseen kahviin.

Vein reppuni asemalle ja jatkoin siitä matkaani yliopistolle. Olin hyvissä ajoin liikkeellä ja jouduin lopulta seisoskelemaan pääsykoesalin edessä tunnin. Vieressä minua lähes kymmenen vuotta nuoremmat hakijat juttelivat hermostuneesti ja hyppelivät jalalta toiselle. Vaikea kuvailla, miltä minusta tuntui. Aika vaan tuntui jotenkin pysähtyneen ja ennen kuin tajusinkaan, olimme jo yhdessä täyttämässä henkilötietojamme vastauslomakkeisiin.

Pieni paniikki meinasi iskeä alussa, sillä aineistoa riitti ja monivalintatehtävä oli kimurantti. Rivien välistä pomppasivat muun muassa myyräkuume ja jyrsijät. Niinpä päätin aloittaa urakan jostain selkeämmästä. Aluksi tein pois alta ensimmäiset biologian tehtävät, jotka mielestäni sujuivat kohtuullisesti. Kun sitten seuraavalla sivulla vastaan tuli hiukkasfysiikkalaskuja, palasin kiltisti monivalintaan. Osan vastauksista kaivoin aineistosta, osan päättelin ja osan arvasin.

Fysiikka otti minusta tässä kokeessa kyllä niskalenkin, sillä hiukkaset olivat talven kurssilta päässeet jokseenkin unohtumaan ja sähkömagnetismiahan en ollut lukenut lainkaan. Typerää riskinottoa oli se. Kemian tehtävät olivat sentään selkeitä. Kokeen loppuosa oli miellyttävä. Tykkäsin myös pienistä biologian selitystehtävistä, joita oli siroteltu sinne tänne. Kun pidin tahdin ja annoin vaan mennä (ilman että kyseenalaistin itseäni joka välissä), minulle jäi vielä puoli tuntia aikaa tarkistaa ja täydentää myös yhtä sähkökenttähirviökammotuslaskua. Kaavojen heittelyksi meni muutama fysiikan lasku. Otsonitehtävällekään en lämmennyt, mutta siihenkin kirjoitin jotain.

Minulla ei ole hajuakaan, miten pärjäsin kokeessa pisteiden puolesta, mutta ajanhallintani oli yllättävän hallittua siihen nähden, mitä se yleensä on. Rehellisesti voin sanoa, että parhaani tein. Mikään ei jäänyt harmittamaan mutta tietyt asiat voisi aiheuttaa päänkiristystä, jos tutustuisin vastausanalyyseihin. Niistä ajattelinkin nyt pysytellä kaukana...